Söpöliinit

 Tämän blogin aihe on itse asiassa pennut, mutta lupasin viime blogissani kertoa muustakin Lanzarotella tapahtuneesta kuin eläintarhasta.

Kuvassa oleva pulu oli aika kesy, sillä se tuli ihan lähelle parvekkeemme kaidetta, joka näkyy kuvassa.

Se antoi kuvata itseään läheltä.

Hotellilla asusteli ihana noin puolivuotias poikakissa. Hotelli huolehti siitä antamalla sille vettä.

Se tuli ainoastaan minun ja äidin syliin, kun istuimme sille laitetulla pehmusteella. Kerran salakuljetimme sille kinkkua aamiaiselta, mutta se oli juuri syönyt, eikä syönyt kuin yhden palan meidän tuomaamme kinkkua.

Minulla oli mukana yksi pehmolelu, ja yllätyinkin vähän kun huomasin siivoojien tehneen pienen jekun laittamalla pehmoleluni yöpukuni sisään muka niin että se olisi nukkunut se päällään.

Kävimme matkayhtiön järjestämällä retkellä Timanfayan kansallispuistossa (retkeen kuului myös muutakin kuin käynti Timanfayassa). Ratsastimme siellä myös kameleilla ja kamelin ohjaajamme oli välillä aika ärsyttävä, sillä hän teki koko ajan jekkuja minulle ja äidille. Minun ja iskän kameli meinasi ohittaa edessä olevan äidin kamelin alamäessä.

Timanfayan retkeen kuului Cesar Manriquen suunnittelema kuukierros (Luna Ruta) jota ei saa kiertää henkilöautoilla tai kävellen vaan linja-autolla. Se oli todella upea ja vähän jännittäväkin, sillä matka varrella oli todella jyrkkiä kohtia.

Hotelliltamme oli 6 minuuttia lentokentälle, joten vieressä olevalta rannalta näki tosi hyvin lentokoneita.

Sitten pääasiaan eli pentuihin.

Otimme tässä muutama päivä sitten urakaksi kuvata pennut erikseen ja yhdessä.

Homma oli siinä mielessä hankala, että välillä pennut eivät meinanneet katsoa kameraan ja välillä ne karkasivat.

Tosin monista kuvista tuli todella hyviä.

Pentu: Mä haluun ottaa yhteiskuvan tän hiiren kanssa.

Ne olivat kuvauksissa tosi leikkisiä ja hauskoja.

Niillä oli koko ajan jotain meneillään.

Punaisella alustalla kuvasimme Opalia.

Se oli vähän kuvauksellisempi kuin siskonsa.

Vähän oli sekin kiireinen.

                                                                             Piti päästä äkkiä äidin luokse.

Oceana sai sinisen alustan kuvausalustaksi. Kuvassa Miri irvistää tuolla takana.

Nanen oli pakko päästä kuvaan myös. Viereisessä kuvassa Luna tuli katsomaan ettei Oceanalla ollut mitään hätää.

Nane oli taas viisaan näköisenä Oceanan vieressä.

Oceanalla menikin sitten vähän lujempaa kuin Opalilla.

Se halusi vaihtaa kuvausalustaansa. Oceana pitää näköjään enemmän punaisesta kuin sinisestä.

Se ei välillä meinannut katsoa kameraan ollenkaan.

Oceanan silmät sopivat hyvin alustan kanssa.

Nane häsläsi koko ajan mukana.

Kuvausalusta kiinnosti paljon Oceanaa.

Yläpuolella oleva kuva meni vähän pieleen, mutta laitoin sen tähän, koska Nanen tuijotus on mielestäni niin hyvä.

Tämä kuva onnistui mielestäni hyvin.

Yläpuolella olevassa kuvassa näkyy takana Luna ja vähän Opaliakin.

Oceanaakin rupesi jännittämään ja tuli kiire äidin luokse.

Kuvausten lopuksi molemmat juoksivat äidin luokse syömään.

Jos kiinnostuit Oceanasta tai Opalista voit kommentoida tähän blogiin ja kannattaa olla nopea sillä pentuja on vain kaksi ja ne voivat mennä nopeasti. Jos haluat ostaa poikapennun niin kannattaa odottaa siihen asti kunnes Mirin pennut syntyvät, jos Miri saisi edes yhden pojan.