Me olimme kissojen kanssa sunnuntaina Helsingissä kissanäyttelyssä.
Näyttelyssä oli jännittävää, koska se oli Nanen ensimmäinen aikuisten näyttely ja pennuilla ihka ensimmäinen näyttelykerta niiden elämässä.
Yleensä joka kissalla on oma häkki näyttelyssä, mutta pentuja ja Nanea jännitti niin paljon, että annoimme niiden olla samassa häkissä.
Ainoastaan Luna uskalsi olla yksinään omassa häkissään.
Nane oli pitkään todella jännittynyt, mutta pennut tottuivat aika nopeasti olemaan häkissä.
Miri, Padma ja Prema sekä Möde eivät lähteneet mukaan, sillä Mirin pennut ovat vielä niin pieniä ja Mödellä puuttui se varvas yhdestä tassusta. Näyttelyyn ei saa viedä imettäviä naaraita ja siksi Miri ei tullut mukaan.
Luna teki suurpesun heti näyttelyn alussa.
Luna ajatteli, että arvosteluun mentäessä pitää olla turkki kiiltävä ja puhdas.
Lunalla on kyllä todella pitkä kieli.
Luna oli niin keskittynyt pesuunsa, että se pesi silmät kiinni.
Luna pääsikin ensimmäisenä arvosteluun.
Luna on tottunut käymään näyttelyssä, joten arvostelu oli Lunalle helppo nakki.
Kissatuomari sanoi, että Luna on kaunis kissa, mutta tällä hetkellä aivan liian laiha.
Luna sai kuitenkin sertin ja valmistui Grand International Championiksi.
Luna tutki tuomarin pöytää kiinnostuneena.
Sitä kiinnosti myös roskakori.
Nane oli Lunan jälkeen vuorossa arvostelussa.
Nane oli ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa ja voitti siinä sertin.
Tuomari piti Nanesta ja valitsikin Nanen värin parhaaksi aikuiseksi.
Naneakin kiinnosti tuomarinpöydän vieressä ollut roskakori.
Oceana ja Opal kilpailivat pentuluokassa ja tuomari kehui molempia hyvin lupaaviksi.
Opal oli kuitenkin tällä kertaa tuomarin mielestä hieman parempi kuin Oceana.
Molemmat pennut olivat oikein reippaasti näyttelyssä.
Arvostelun jälkeen Nanekin uskalsi siirtyä jo omaan häkkiin.
Siellä Nane innostuikin jo leikkimään.
Nanen mielestä häkin katosta roikkuva lelu oli oiva nyrkkeilysäkki.
Näyttely meni kaikilta oikein hyvin ja pennuillekkin jäi varmasti hyvä mieli ensimmäisestä näyttelystä.
Ostimme eilen ritilän, jonka kiinnitimme portaiden yläkaiteen alle etteivät kissat putoaisi kaiteelta. Kaiteelta on pudottukin jo pari kertaa ja on käynyt pahastikin.
Jos ritilä ei ihan kokonaan pysäytä putoamista, niin ainakin se hidastaa sitä. Vaarana on tietysti se, että kissat putoavat ritilältä.
Kissat olivat ihan ihmeissään ritilästä.
Opal oli ensimmäinen, joka uskalsi mennä putoamisesteen päälle.
Muut kissat eivät heti uskaltaneetkaan mennä ritilän päälle.
Laitoimme vielä varulta peiton portaisiin, jos joku putoaisi ritilältä. Pudotus ei kuitenkaan olisi niin suuri kuin kaiteelta putoaminen.'
Möde tarkkaili kaikkia ritilän päälle meneviä kissoja.
Opal nuuski joka sentin ritilästä.
Möde yritti mennä ritilälle, mutta ei se sitten uskaltanutkaan.
Nanekin oli menossa esteen päälle.
Ei se kuitenkaan uskaltanut.
Luna katseli alhaalta ihmeissään kissoja, jotka menivät ritilälle.
Seuraavana ritilälle uskaltautui Miri.
Nane yritti huitoa tassullaan Miriä portaista. Viereisessä kuvassa näkyy Nanen tassu.
Miri ei paljoa pelännyt korkeita paikkoja.
Säikähdin oikein kunnolla, kun näin pienen Padman nököttämässä ritilällä.
Pelkäsin koko ajan, että se putoaa siitä.
Nane katseli portaista minua.
Padma osasi olla kuitenkin ihan mallikkaasti ritilän päällä.
Se katseli uteliaana muita kissoja.
Padma taisi olla aika ylpeä itsestään, kun uskaltautui putoamisesteen päälle.
Mödekin yritti mennä sen päälle vielä kerran, mutta se taisi jäädä mahastaan jumiin.
